Ensimmäiset fiilikset Uudesta-Seelannista osa 2.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin mahdottoman väsynyt, ja meninkin nukkumaan jo varmaan 18 aikoihin. Herätys oli seuraavana aamuna soimassa klo 7.20, sillä orientaatioviikko (O’week) alkoi kello 9 aamulla.

Aamulla en tietysti ollut kovinkaan väsynyt, sillä jet lag oli melkoinen. Heräillessä ei kuitenkaan tehnyt mieli nousta peiton alta, sillä huoneessa oli yön jäljiltä todella viileää. Pakotettuani itseni ylös ja saatuani villasukat jalkaan tepastelin keittiöön laittamaan aamuteet ja aapumalan tulille. Meillä on yläkerrassa olevasta keittiöstä merinäköala terassilta. Aurinko paistoi ja ilma oli hieman kolea, joten oli aivan ihana lämmintä teetä terassilla. Tein myös itselleni lounaaksi eväät: sandwich, johon tuli tuoretta kinkkua ja juustoa sekä hieman salaattia sekä ihan pähkinävälipalapatukka. Olimme edellisenä iltana käyneet myös ostoksilla paikallisessa Countdown -ketjun supermarketissa. Olin ihan äimistynyt kaikista niistä hedelmistä ja niiden edullisuudesta suhteessa Suomen hintatasoon. Ostin tietysti kiivejä heti ensialkuun. Kilon kiivipussi maksoi alle euron, voitteko kuvitella?

Tähän väliin voisi olla myös hyvä mainita, että en muista aina, että Uuden-Seelannin dollarin ja euron kurssi ei ole sama, ja kauhistelen aina hintoja kaupassa. Tuntuu, että kaikki maksaa hirveän paljon, mutta todellisuudessa hintatason on aikalailla täysin sama kuin Suomessa.

Aamupalan jälkeen meikkasin kiireellä ja pakkasin eväät laukkuun ja lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä. Keli oli kohdillaan, aurinko paistoi edelleen, mutta säätiedotus oli lupaillut ajoittaisia sadekuuroja. Bussimatka oli varsin mielenkiintoinen kokemus, sillä bussi pysähtyi kaksi kertaa reiluksi kymmeneksi minuutiksi ja myöhästyin sitten tietysti siitä kello 9 jonkun parikymmentä minuuttia. Jäädessäni bussista pois unohdin leimata bussikortin, mutta onnekksi bussikuski huikkasi perään ja pyysi leimaamaan ettei tule isoa laskua.

DSC_0133

Yliopistolle päästyä vastassa oli paljon järjestöjen ständejä, ja liityin heti AUSAan (Auckland University Student’s Association, eli ylioppilaskunta) ja SASSiin, (Study Abroad Student’s Society). Saimme järjestöiltä propaganda -bägejä. Tervetulopuheen jälkeen meille esitettiin Maorien tervetulotansseja ja pari biisiä. Tämän jälkeen siirryimme auditorioon kuulemaan kansainvälisistä asioista vastaavien tervehdystä. Kävimme läpi myös yliopiston kurssikäytäntöjä. Täällä ei järjestetä ollenkaan uusintatenttejä, vaan tenttiä voi vain kerran annettuna päivänä. Mikäli kuitenkin sattuisi olemaan kyseisenä päivänä esim. kipeä, voi lääkärintodistuksella saada jotain helpotusta loppuarviointiin, tai opettaja voi painottaa kurssin aikana tehtyjä testejä tai esseitä enemmän kuin lopputenttiä. Aamupäivän  jälkeen edessä oli Amazing Race.

Amazing Race oli kohdallani (ja muutaman muunkin kohdalla) pienoinen pettymys. Meidät oltiin jaettu 10 henkilön joukkueisiin, ja jokaisella joukkueella oli oma oppaansa. Meidän tuli suorittaa kymmenisen tehtävää eri puolilla kaupunkia ja kampusta. Tehtävät osoittautuivat kohtalaisen lyhyiksi, teimme mm. ihmispyramidin, tavasimme “Aotearoa New Zealand” niin, että jokainen sanoi vuorollaan seuraavan kirjaimen, ja mikäli se meni väärin, aloitimme alusta. Tämä oli yllättävän vaikeaa, kun ryhmämme koostui skandinaaveista, ja lausumme kirjaimet eri tavalla kuin englannissa. Lisäksi tehtäviin kuului mm. kuvia kuuluisien patsaiden kanssa sekä sanan “NETBALL” muodostaminen “ihmiskirjaimin”. Pettymyksen aiheutti se, että kyseessä oli lähinnä nopeuskilpailu, eli kuka tiimi jaksoi juosta pitkin kaupunkia 10 kilometriä mahdollisimman nopeasti. Emme siis juurikaan kerenneet ihastella kaupunkia tai ottaa “turistikuvia”. Annoin tästä järjestäjillekkin parannusehdotuksen, että voisiko tätä vastaisuudessa järjestää esimerkiksi niin, että parhaan joukkueena palkittaisiin se, jolla on hauskimmat kuvat tai paras tiimihenki, koska Amazin Racen perusideana markkinoitiin sitä, että saisimme tutustua toisiin vaihtareihin ja kaupunkiin.

Kisan jälkeen jalkani olivat aivan rakoilla ja olin superväsynyt, sillä jet lag on vielä melkoinen. Yritin mennä kauppaan ostamaan viiniä, mutta eiväthän he sitä minulle myyneet, koska suomalainen ajokortti ei kelpaa kaupoissa todistuksena täysi-ikäisyydestä. Kysyin huvikseni, kuinka nuorena/vanhana he minua pitävät, ja vastaus oli 25. Siitä huolimatta viinipullo jäi kauppaan. Täysi-ikäisyyden voi todistaa täällä joko passilla, tai hommaamalla +18 kortin, jonka ainoa tehtävä on kertoa haltijansa olevan täysi-ikäinen. Kyseinen kortti maksaa $50, joten se jäänee kohdallani ainakin ostamatta, vaikka ihan kiva matkamuisto olisikin.

Viineistä sen verran, että täällä myydään Clean Skin nimistä viiniä, joka on tehty eri viinitilojen ns. ylijäämäviineistä. Viinitilat saavat tuottaa ja pullottaa vain tietyn määrän viiniä, ja ylijääneet viinit pullotetaan Clear Skin -merkin alle. Pullo maksoi $7, ja se voi sisältää erästä riippuen jotain kolmenkympin viiniä, tai jotain perus kyykkyä. Tänään kävin ostamassa tällaisen pullon sauvignon blancia. Harmillisesti se oli Etelä-Afrikan tuotantoa, mutta onhan minulla tässä onneksi aikaa maistella Uuden-Seelannin viinejäkin.

DSC_0127

Tänään minulla on tosiaan onneksi ollut ihan vain vapaa päivä. Kävimme kaupassa, ja ostin uusiseelantilaista Whittaker’s -suklaata ja limpparia testiin. Illalla oli SASSn järjestämä pizza ja leffailta, mutta se taitaa osaltani jäädä nyt välistä. Lauantaina edessä olisi ensimmäinen baareilu yliopistokampuksen Shadows nimisessä paikassa. Home stay perheeni äiti kertoi, että oluttuoppi maksanee n. $11 dollaria, joka kuulostaa kyllä aika hurjalta hinnalta.

  • Juuti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s