Windy Wellington

Kia ora!

Mid-semester break on ohi ja arkeen on palailtu hyvillä fiiliksillä. Mid-semester breakin kahden viikon aikana sain hyvin levättyä lukukauden ensimmäisen puolikkaan rasitukset pois ja jälkimmäiselle viikolle olin suunnittelut reissun Wellingtoniin, Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Olin katsellut Intercity bussiyhtiön nettisivuja, ja löysin sieltä $1 hintaiset liput Wellingtoniin ja varasin ne.

Lähtö Wellingtoniin oli maanantai-iltana 3.9. klo 20.45. Kyseessä oli Intercityn Sleeper -bussi, jossa suurin osa matkustajille varatuista paikoista ovat makuupaikkoja. Bussi muistutti vähän Harry Potterin Poimittaislinjasta. Bussikuski oli mukava ja kohtelias, ja pian bussiin hypättyäni hän ilmoitti, että kaikki saisivat valita itselleen makuupaikat lipputyypistä riippumatta, sillä makuupaikkoja oli enemmän kuin bussiin oli tulossa matkustajia. Ihan hitsin siistiä! Niimpä hyppäsin yläpunkalle, joka oli ikäänkuin riippumatto. Saimme myös ilmaisia keksejä ja juomaa matkalle.

Bussimatkan kesto oli 10 tuntia, ja sain onneksi hieman myös nukutuksi. Bussi heilui aika paljon, sillä Uuden-Seelannin tiet eivät ole mitään supertasaisia moottoriteitä, vaan pieniä ja mutkaisia. Jokatapauksessa tuo kymmenen tunnin matka meni kohtalaisen mukavasti ja oli todellakin tuon $1 arvoinen.

DSC_0520

Wellingtoniin saavuin aamuvarhaisella 4.9., ja olin varannut itselleni majapaikan Trek Global hostellista. Bussipysäkiltä kävelin n. 15 minuuttia kohti ydinkeskustaa. Sää oli sateinen, ja Wellington on todellakin tuulinen kaupunki. Trek Global osoittautui todella miellyttäväksi hostelliksi, joskin huoneeni oli ylimmässä kerroksessa melkoisen sokkelon päässä. Hostelli oli kuitenkin siisti ja kohtalaisen edullinen, ja voinkin suositella tätä majapaikaksi Wellingtonissa.

DSC_0525

Ensimmäisen päivän vietin vain tutustuen vähän kaupunkiin pienellä kävelyretkellä, ja kävin syömässä Cuba Streetillä. Toisena päivänä Wellingtonissa lähdin seikkailemaan kohti kuuluisaa Cable Caria, joka vie matkustajat korkealle kaupungin yläpuolelle. Tämäkin päivä oli sateinen ja tuulinen, mutta positiivisen kautta; ainakaan ei ollut ruuhkaa. Cable Carilla perille päästyäni kävin kävelemässä Botanic Gardenissa ja katselin maisemia. Cable Carille palatessani aurinko päätti pilkahtaa sadepilvien välistä ja näkymät Wellingtonin yli näyttivät entistä kauniimmilta!

40802702_2047813638571614_7443985919553568768_n

DSC_0545

Kävin myös vierailemassa Te Papa Tongarewassa, eli National Museum New Zealandissa. Kansallismuseo on valtavan kokoinen, ja aikani ei riittänyt kaikkien näyttelyiden kiertämiseen. Kävin katsomassa Gallipolin sodasta kertovan näyttelyn, joka oli todella hieno! Näyttely sisälsi lyhyitä 3D -videopätkiä, jättikokoisia sotilaspatsaita, sota-ajan aseita, hattuja ja muita tarvikkeita. Näyttely onnistui kertomaan sen, kuinka karua sota on, ja kuinka käsittämättömissä olosuhteissa sotilaat joutuivat olemaan.

img_20180907_195750_692.jpg

En ole koskaan pitänyt itseäni varsinaisesti museo ihmisenä, mutta pidin kovasti Te Papa Tongarewasta ja suosittelen sitä kaikille, ketkä käyvät vierailemassa Wellingtonissa! Sisäänpääsykin on ilmainen.

img_20180907_195432_685.jpg

 

Kaikenkaikkiaan Wellington oli kivan oloinen ja kaunis kaupunki, joskin olisin nauttinut siitä vielä hieman enemmän ilman jatkuvaa sadetta. Wellingtonissa oli paljon erilaisia mahdollisuuksia, ja jokainen löytää varmasti jotain itselleen mielenkiintoista. Wellington tuntui myös turvalliselle kaupungille reissata itsekseen, niinkuin koko Uusi-Seelanti on tähänkin asti vaikuttanut olevan.

  • Juuti
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s